Kehitysyhteistyötä kohtaan kuulee usein kriittisiä äänenpainoja ja epäilyjä siitä, miksi sitä pitäisi ylipäätään tehdä, kun omassakin maassa riittää ongelmia. Oma urani kehitysyhteistyön parissa on kuitenkin vahvistanut käsityksiäni siitä, että rajat ylittävä vastuun jakaminen on tärkeää. Jo luvut puhuvat puolestaan: maailmassa on 1,8 miljardia nuorta, joista 90 prosenttia asuu kehittyvissä maissa.
Ei ole yhdentekevää, millaiseksi nämä nuoret muokkaavat tulevaisuutemme. Kuten esimerkiksi ilmastonmuutos, ääriliikkeet ja koronakriisi ovat osoittaneet, emme selviydy globaaleista haasteista ilman kaikille yhteistä ponnistelua. Sanotaan että yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tämä pätee myös globaalilla tasolla.
Yksi keskeinen oppi on se, että ihmisoikeudet ovat kaiken toiminnan keskiössä.
Olen saanut työssäni eri puolilla maailmaa nähdä, kuinka kehitysyhteistyöhankkeisiin osallistuminen on voimauttanut nuoria hankkimaan elantoa, vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja saamaan äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Näissä kokemuksissa on paljon sellaisia oppeja, joita voi hyödyntää myös Suomessa. Yhteistyötä tehdään osaavien paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa, joiden hyvät käytännöt ja ratkaisut haastavissakin ympäristöissä voivat toimia inspiraationa suomalaisella järjestökentällä. Yksi keskeinen oppi on se, että ihmisoikeudet ovat kaiken toiminnan keskiössä.
Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyötä ohjaa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtana ei ole köyhien ihmisten auttaminen, vaan juridisesti sitovat ihmisoikeussopimukset, joissa määritellään oikeuksia ja velvollisuuksia. Tavoitteena on antaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille mahdollisuus vaatia omia oikeuksiaan, sekä lisätä päättäjien ja viranomaisten ymmärrystä ja kykyä toteuttaa velvollisuuksiaan. Toiminnan suunnittelu vaatii systemaattista analyysiä epätasa-arvon ja syrjäytymisen juurisyistä, sekä eri väestönosien valtasuhteista.
Käytännössä tämä lähestymistapa tarkoittaa sitä, että nuoret ovat jo hankkeita suunnitellessa määrittelemässä, mitkä ovat heidän elämässään ne haasteet, joihin he tarvitsisivat tukea ja millaiset aktiviteetit olisivat heille hyödyllisimpiä. Toimintaa myös arvioidaan ja kehitetään jatkuvassa yhteistyössä nuorten kanssa. Tyttöjen ja naisten sekä vammaisten nuorten osallistumiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
On tärkeää, että kaikki osapuolet tunnistavat, että köyhyys on ihmisoikeusloukkaus, joka johtuu epäoikeudenmukaisista rakenteista.
Lasten ja nuorten säätiön hankkeissa on koulutettu ja tuettu nuoria yrittäjyydessä, vaikuttamistyössä sekä erilaisten ympäristöaiheisten tai sosiaalisten vapaaehtoisprojektien toteuttamisessa. Olennainen osa hankkeita on myös verkostoituminen yhteiskunnan eri sektoreiden toimijoiden kanssa, sekä niiden osallistaminen toimimaan nuorten oikeuksien toteutumiseksi myös hankkeiden päätyttyä. On tärkeää, että kaikki osapuolet tunnistavat, että köyhyys on ihmisoikeusloukkaus, joka johtuu epäoikeudenmukaisista rakenteista. Köyhyyden poistaminen on meidän kaikkien vastuulla.
Ihmisoikeusperustaisuus on näkökulma, joka resonoi syvimmin oman arvomaailmani kanssa, ja joka on eniten muokannut ammatillista suuntautumistani. Se on mielestäni edellytys sille, että sosiaaliseen vahvistamiseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä toiminta on oikeasti vaikuttavaa. Olen havainnut, että nuorilla on paljon paloa ja energiaa yhteisten asioiden ajamiseen, sellaisissakin olosuhteissa, joissa he itse ovat vaikeissa elämäntilanteissa ja joutuvat miettimään jokapäiväistä selviytymistään. Tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan ja yhteisönsä elämään tukee itsetuntoa ja antaa voimaa.
Kehitysyhteistyö on meidän kaikkien kannalta kannattavaa, ja se antaa monenlaisia näkökulmia yhdenvertaisen ja ihmisarvoisen elämän tavoitteluun kaikkialla maailmassa. Itselleni sen parissa työskentely on ollut älyllisesti stimuloivaa, maailmankuvaa avartavaa sekä toivoa antavaa. Kansainvälinen yhteistyö voi antaa paljon yksilön, organisaation ja yhteiskunnan tasolla.
Kirjoittaja Enna Angervuori työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä asiantuntijana Senegal– ja Huuma-hankkeissa. Hänen erityinen asiantuntemusalueensa ovat maahanmuuttajanuoriin liittyvät kysymykset ja kehitysyhteistyö.
