”Minun oli vaikea oppia lukemaan ja kirjoittamaan. En ymmärtänyt kirjaimia, mutta en uskaltanut pyytää apua. Toisella luokalla sain diagnoosin lukihäiriöstä. Kolmannella luokalla pääsin erityisluokalle, jossa oli muita lapsia, joilla oli lukivaikeuksia. Luokka oli niin kutsuttu lukuluokka. Opettajani oli sitoutunut pedagogi ja käytti moderneja opetusmenetelmiä. Hänen luokassaan saimme tehdä paljon hauskoja juttuja, kuten näytelmiä, ja huomasin, että olin hyvä keksimään tarinoita. Siten opin kirjoittamaan ja ajattelin että ’tätä minä haluan tehdä’.
Myöhemmin opiskelin alakoulun opettajaksi ja esikuvani oli tietenkin lukuluokan opettaja. Luokkahuoneeni oli ihana ja kotoisa paikka! Opettajana minua kiehtoi lukemaan oppiminen ja tunnistinkin monen lapsen vaikeudet omista kokemuksistani.
Nyt kun olen työskennellyt kirjailijana, olen tehnyt paljon vierailuja, joissa olen tavannut lapsia. Kerron aina, että lukeminen oli minulle vaikeaa. Lapsille on tärkeää kertoa, että aikuisillakin on ollut haastavaa. Se auttaa heitä eteenpäin.
Lukemisen ja kirjallisuuden tulee olla mukana elämässä pienestä pitäen. Vanhempien täytyy ymmärtää, kuinka he voivat edesauttaa lapsen lukutaitoa. Koulussa painotimme vanhemmille, että lapset tarvitsevat tulevaisuudessa isoa sanavarastoa, ja sanavarasto kehittyy lukemalla lapselle ääneen. Vanhempana ei voi ajatella, että lukeminen on ainoastaan koulun vastuulla, vaan myös vanhemmilla on tärkeä rooli.
On tärkeä huomata olevansa lukija! Kokemus siitä, että pystyy lukemaan johtaa siihen, että haluaa tarttua seuraavaan kirjaan. Lukemista täytyy harjoitella ja lukea pitää paljon, että lukeminen rupeaa sujumaan. Jos lukeminen innostaa, harjoittelu sujuu kuin itsestään. Siksi on tärkeää, että kirjan tarinat sijoittuvat ympäristöön, jonka lapsi tunnistaa. Lukeminen on silloin hauskempaa ja helpompaa. Kirjoittajan ei pidä kiinnittää huomiota siihen, että sanat ovat helppoja vaan siihen, että kertomus on kiehtova.
Lukutaito antaa meille näkymän muihin maailmoihin ja mahdollisuuden oppia muiden ihmisten todellisuudesta. Jos osaa lukea kirjoja, pystyy tutustumaan muiden ajatuksiin nyt ja historiassa. On mahdollista lukea maista, joihin ei koskaan matkusta. On mahdollista löytää ihmisiä, joilla on samoja ongelmia kuin sinulla.
On myös demokratian kannalta tärkeää, että voi olla osa uutisia, tietoa ja kulttuuria. Lukemalla saa äänensä kuuluviin.”
Helenan paras lukumuisto:
Nuorena luin Per Anders Folgeströmin Stadserien [Kaupunkisarja]. Se oli suuri kokemus. Tarina muistuttaa minua isoäitini perheestä, joka asui samoissa kortteleissa, jossa sarja tapahtuu. He olivat köyhiä ja elivät melkein samanlaista elämää kuin kirjoissa, joten niitä oli kiehtovaa lukea.
Helenan vinkit Read Houriin:
Luo rauhallinen tila lukemiselle. Tee itsellesi nurkkaus, jossa on mukava valo ja jossa ei ole hirveästi melua ympärillä. Jos sinulla on pieniä lapsia, lue heille ääneen. Vasta-alkajan kanssa voi lukea vuorotellen, mutta valitse kirja, jonka tiedät hänen pystyvän lukemaan. Lukekaa vuorotellen: lapsi lukee yhden sivun ja aikuinen seuraavan, koska näin lapsi tuntee, että hänen ei tarvitse taistella yksin ja autat häntä eteenpäin. Vanhempien lasten kanssa voitte lukea luvun samasta kirjasta ja sitten keskustella siitä, mitä luitte. Kirjoista ei voi keskustella liikaa!
