Tein kotona kirjoitustöitä, kun havahduin siihen, että kolme nuorta poikaa pyöri taloyhtiömme pihassa. He soittivat ovikelloja, viimeisenä meidän. Hieman varauksellisesti mietin, mitä pojilla oli mielessään – ja kuinka onnellisen väärässä olinkaan.
Nuoret esittelivät perustamaansa yritystä. Se tarjosi ikkunanpesua ammattimaisesti ja järkevällä hinnalla. Kaikki oli luotu huolella: päällä firman t-paidat, taskussa teetetyt käyntikortit ja verkossa nettisivut suosituksineen. Tilasin heidät ilomielin töihin.
Työpäivänä haastattelin nuoria. Miten idea oli syntynyt ja miten heidät oli otettu vastaan? Valkoiset hymyt hohtaen he kertoivat tulevista ylioppilasjuhlista, asepalveluksesta ja opintosuunnitelmista. Yritys voi hyvin ja töitä riitti, mutta poikien unelmat kohosivat korkeammalle.
Nämä upeat nuoret jäivät mieleeni pitkäksi aikaa. Kuinka moni meistä aikuisista kykenisi samaan? Kiertää myymässä yrityksen palveluita opiskeluiden ohella ja kurkottaa samalla kohti seuraavia unelmia. Mikä voima, toivo ja usko tulevaisuuteen!
Jokainen lienee lukenut uutisointia siitä, että nuorten tulevaisuususko on suorastaan romahtanut. Huoli maailman tulevaisuudesta ei ole yksin suomalainen ilmiö. Tulokseen liittyy sekä huonoja että hyviä uutisia. Myönteistä on, että moni nuori uskoo edelleen omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa tulevaisuuteen. Ikävää sen sijaan on, että nuoret ovat vakavasti menettäneet uskoaan rakenteisiin ja maailman tulevaisuuteen, mikä on ymmärrettävää. Siksi meidän aikuisten on tarkasteltava vastuutamme.
Kun nuorten heikentynyt tulevaisuususko liittyy ennen kaikkea yhteiskuntaan ja maailman tilaan, meillä aikuisilla on mitä parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa. Eikä vain mahdollisuus, vaan velvollisuus. Sukupolvien välille syntyvää kuilua on kurottava kiinni kaikin tavoin. Nuorten maksettavaksi eivät saa jäädä aikuisten virheet, vastuuttomuus ja itsekkyys, ei rapistuva luonto, määrätön hoivavastuu ja sotivat kansakunnat.
Olisiko sittenkin aikuisten aika kasvaa aikuisiksi?
Tulevaisuususko ja toivo liittyvät voimakkaasti toisiinsa. Toivoon kytkeytyy kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa, myös keskellä epätoivoisia ja epävarmoja aikoja. Ikäviäkään realiteetteja ei tule kieltää tai pyöristää, muttei niistä saa lamaantuakaan. Toivon kannalta on tärkeää nähdä polkuja eteenpäin, tavoittaa kohtia, joissa minä voin toiminnallani vaikuttaa yhteisen hyvän ja paremman tulevaisuuden edistämiseksi. Oma rooli ja sen merkitys yhteisössä ovat jokaiselle meistä tärkeitä. Ei siis merkitystä vain minun tähteni, vaan meidän tähtemme.
Toivo ei vahvistu hienoista juhlapuheista tai päälle liimatuista sanoista, vaan konkreettisten polkujen ja onnistumisen kokemusten rakentamisesta osana yhteisöä. Nuorten toimijuutta tukemalla ja aikuisten omaan vastuuseen vastaamalla luodaan yhteistoimijuutta, joka kantaa huomattavasti yksilöä pidemmälle. Toivo ei ole vain yksilön voima, vaan mitä voimallisimmin suhteisiin sitoutuvaa. Yhdessä elävää.
Vahvatkin nuoret tarvitsevat ympärilleen viisaita aikuisia. Meidän on tärkeää pohtia, miten luomme nuoriin syvää yhteyttä, joka kantaa heitä vaikeassa ja kohti tulevaa. Vanhemmat sukupolvet kykenevät antamaan kauas ulottuvaa näkymää elämään ja maailmaan, joissa vaikeistakin ajoista toivutaan, korjataan ja rakennetaan uudelleen. Vastuuta ei pidä pelätä, sillä se tarjoaa mitä suurimman mahdollisuuden vaikuttaa.
Artikkelin kuva: Jonna Humalajoki
Suomi, jossa jokainen nuori uskoo tulevaisuuteen
Lasten ja nuorten säätiö on jo 25 vuoden ajan vahvistanut nuorten uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tarjoamme nuorille mahdollisuuksia tavoitella unelmiaan, innostua työelämästä ja rakentaa parempaa maailmaa.
