Aloitin elokuun alussa Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskoulussa harjoittelijana. Tulevaisuudentutkimuksen maisteriopiskelijana koin, että harjoittelu tulevaisuuskasvatuksen parissa olisi itsestään selvä osa urapolkuani, sillä työskentely nuorten, lasten ja heitä opettavien aikuisten kanssa tarjoaisi hedelmällisimmän toimiympäristön tulevaisuusajattelun mahdollisuuksien välittämiselle.
Systemaattinen tulevaisuusajattelu virittää jokaista meitä pohtimaan arvomaailmaamme ja erilaisten valintojen mahdollisia seurauksia pitkällä aikavälillä. Tulevaisuuskasvatuksen ensisijainen tarkoitus on kuitenkin ennen kaikkea vahvistaa lasten ja nuorten uskoa itseensä aktiivisina, tulevaisuuden maailmaa muokkaavina toimijoina.
Ajattelun laajentaminen vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkasteluun voi saada huomaamaan, että mahdollisuus tehdä muutoksia on myös omissa käsissä. Toisaalta ymmärrys yhteiskunnallisten haasteiden monimutkaisuudesta ja valtasuhteiden vaikutuksesta ihmiskunnan kehityksen kulkuun saattaa yhtä hyvin lamaannuttaa kenet tahansa.
Tulevaisuuksien tutkiminen auttaa käsittelemään vaikeitakin tunteita
Kun jatkuvat globaalit kriisit lisäävät epätoivon tunteita ja tulevaisuususko vähenee, kysymys elämän tarkoituksellisuudesta herättää vähintäänkin pohdintaa. Koulujen opintosuunnitelmissa toistuu tavoite nuorten ohjaamisesta kohti mielekästä elämää, mutta kuinka toivoa ylläpitävää voikaan olla valmistaa itseään vuosikymmeniä jatkuvaan työhön ja suorituskeskeiseen olemiseen elämään epävarmassa, ääri-sääolosuhteiden vallitsemassa, ja jatkuvien ärsykkeiden täyttämässä maailmassa?
Omat pohdintani näistä teemoista ovat saaneet minut toisinaan kyseenalaistamaan kaikkea ja kaikkia, mutta myös ymmärtämään, että tulevaisuuksien tutkiminen voi auttaa käsittelemään näitä vaikeita tunteita ja tukea epävarmuuden kohtaamisessa. Ja historiahan on todistanutmiten ihmisellä on tapana sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Ikävuosien kertyessä tulevaisuuskäsitys monimuotoistuu, mutta nuorelle aika näyttäytyy vielä yhtenä jatkumona. Ei ole ihme, jos välillä mietityttää, miten elämässä pärjää. Harjoitteluni aikana olen erityisesti pysähtynyt pohtimaan dialogin merkitystä vaikeiden asioiden käsittelyssä ja tunteiden esille tuomisessa.
Tulevaisuusajattelu antaa aikaa asioiden ja ilmiöiden tarkemmalle tarkastelulle, mutta yhtä tärkeää on sanoittaa ajatuksiaan ääneen. Kuitenkin vasta kun toinen on vilpitön ja vastaanottavainen kuuntelemaan, myös tunteiden ilmaisemiselle muodostuu turvallinen tila. Vaikeista asioista puhuminen auttaa löytämään uusia näkökulmia ja jopa ratkaisuja. Vertaistuki niin oman kuin muidenkin ikäisten parissa on merkittävä mahdollisuus toivon synnyttämiselle.
Onnistunut dialogi välittää tulevaisuususkoa
Aikuisilla on paljon opittavaa nuorilta ja lapsilta, mutta myös vastuu siitä, että he näyttävät nuoremmalle sukupolvelle kykynsä muuttua ihmisinä. Aiempia valintoja on tärkeää uskaltaa kritisoida, mutta samalla muistaa, että jokainen päätös tehdään sen hetkisissä olosuhteissa, sellaisena, mitä siinä hetkessä olemme ja koemme. On tärkeää ottaa vastuu, mutta myös muistaa armollisuus itseä kohtaan.
Onnistuneen dialogin kautta aikuiset voivat välittää lapsille ja nuorille tulevaisuususkoa, ja viestiä siitä, miten jokainen valinta oikeasti vie kohti uusia vaihtoehtoja, jotka kehittyvät jatkuvasti ajassa, eri ihmisten ja ympäristön vaikutteiden alla. Maailmassa, joka on alati muutoksessa, toivolle löytyy aina tilaa.