Kilpailutekstien joukossa oli niin runoja, kaunokirjallisuutta kuin asiapitoisempia esseitä. Osa kirjoituksista käsitteli tulevaisuutta varsin dystooppisesti ja osa näki vuodessa 2050 paljon samaa kuin arjessamme tälläkin hetkellä. Kolmen parhaan joukkoon pääsivät Hanna Ranta, 16, Monica Sundqvist, 15 ja Aino Hirvonen, 14.
Rannan voitokas teksti kertoo siitä, kuinka tulevaisuudessa ihmiset ovat menettäneet yhteyden luontoon, vaikka elävät sen keskellä. Samalla ihmiset ovat menettäneet myös onnellisuutensa, koska ovat menettäneet omat juurensa.
“Kirjoitin siitä, millaisen uskon tai pelkään tulevaisuuden olevan. Meillä on vain tämä yksi luonto, ja saatamme unohtaa kuinka iso asia sen menettäminen olisi. Pyrin tekstissäni jollain tavalla inhimillistämään asian. Päähenkilöni Tapio on tunnettu muinaisessa suomalaisissa kansanperinteissä metsän kuninkaana tai jumalana. Tapion kautta aihetta on helpompi lähestyä ja se tekee tekstistä myös persoonallisemman”, kertoo Ranta.
Tuomariston mielestä runo oli kauniisti kirjoitettu ja tyylikäs.
“Runo punoo surun ja toivon yhteen hienoilla kielikuvilla ja tulevaisuuden näkymillä. Siinä käsitellään tulevaisuutta konkreettisesti, mutta runotyyliin kuitenkin sopivan abstraktisti”, tuomariston puheenjohtaja Olli Alanen kertaa tuomariston kommentteja. Hänen lisäkseen tuomaristossa olivat Ruskeat tytöt ry:n Mona Eid, EndemolShine Finlandin tuottaja Max Malka, professori Arto O. Salonen ja Tammen lasten ja nuorten kirjallisuuden kustannustoimittajat Johanna Yrjänä ja Mirkka Hynninen.
Rannan mukaan tekstit syntyvät aina tietyssä hetkessä. Kun hän alkaa kirjoittaa, oma alitajunta puhuu tekstien kautta. Innoitusta ei siis tarvitse erikseen etsiä, sillä kirjoittaminen on Rannalle tapa ilmaista itseä.
“Runoja kirjoittaessani yritän yleensä avata omia tunteitani ja ajatuksiani. Tietyt hetket vain saavat tuntemaan asiat voimakkaammin. Kun näen maailman kauniimpana kuin ennen tai ymmärrän jotain uutta, innostun kirjoittamaan”, Ranta sanoo.
Vaikka Ranta lähti kilpailuun halusta tulla kuulluksi, oli voitto silti suuri yllätys.
“Olin aika yllättynyt, mutta tuntui hienolta, että oma teksti, jonka kirjoitin vaan siksi että haluan kirjoittaa, vastaanotettiin niin hyvin ja voitti kilpailun.”
Muut palkitut tekstit ammensivat satumaailmasta
Kilpailussa toiseksi sijoittunut Monica Sundqvist kirjoitti dystooppisen, jäätiköiden sulamisen jälkeiseen aikaan sijoittuvan sadun, jossa erilaiset ihmiset löytävät toisistaan toivoa. Teksti kertoo kahdesta nuoresta, jotka tulevat eri maailmoista ja eri yhteiskuntaluokista, mutta sattuman kautta he päätyvät tapaamaan toisensa ja ystävystyvät. Sundqvistin ei tarvinnut miettiä aihetta kauan.
“Olin jo pitkään halunnut kirjoittaa vaihtoehtoisesta maailmasta. Luen paljon kirjoja, joten jostain sieltä, omasta päästä idea kumpusi. Seuraan paljon myös ympärillä tapahtuvia asioita. Jos näen jotain mielenkiintoista, jotain erikoisempaa, niin saatan keksiä sitä kautta jotakin”, Sundqvist kertoo.
Tuomareiden mukaan tekstissä yhdistyy ansiokkaasti tulevaisuuksien käsittely ja inhimilliset perustarpeet: yhteenkuuluvuuden tunne ja rakastetuksi tuleminen. Teksti huokuu alusta loppuun saakka inhimillisyyttä.
Myös Sundqvistille erilaisten tekstien tuottaminen on osa arkea ja hän tykkää erityisesti tarinoiden ja kertomuksien kirjoittamisesta. Kilpailuun osallistuminen tuntuikin luonnolliselta.
“Sain kuulla, että tällainen kilpailu järjestetään ja koska tykkään kirjoittaa, ajattelin että mikäs siinä, voisihan sitä kokeilla. Palkituksi tuleminen tuntui kuitenkin erikoiselta. Se oli yllättävää.”
Vaikka tekstin palauttaminen jännitti, kokemus oli Sundqvistin mukaan hyvä ja hän voisi ehdottomasti osallistua kilpailuun uudestaankin.
Maailma 2050 -kirjoituskilpailun tulokset
1. Hanna Ranta: Tapio on kuollut
Tuomariston perustelut:
Runot ovat lempeä keino puhua vaikeista asioista, hieno että kirjoittaja on valinnut sen tyylilajiksi. Tässä taidokkaasti rakennetussa runossa perinteinen suomalaiskansallinen symboliikka kohtaa kaupungistumisen asfalttiviidakot. Runo on kauniisti kirjoitettu ja tyylikäs. Se punoo surun ja toivon yhteen hien oilla kielikuvilla ja tulevaisuuden näkymillä. Siinä käsitellään tulevaisuutta konkreettisesti, mutta runotyyliin kuitenkin sopivan abstraktisti. Runo jättää tilaa uusien ajatusten löytämiselle.
2. Monica Sundqvist: Elämän laulu
Tuomariston perustelut:
Teksti on taidokkaasti kirjoitettu dystooppinen, jäätiköiden sulamisen jälkeiseen aikaan sijoittuva satu, jossa erilaiset ihmiset löytävät toisistaan toivoa. Tarina kertoo epätäydellisestä tulevaisuudesta, jossa rakkaus luo tulevaisuuden uskoa. Tekstissä yhdistetään ansiokkaasti tulevaisuuksien käsittely ja inhimilliset perustarpeet: yhteenkuuluvuuden tunne ja rakastetuksi tuleminen. Teksti huokuu alusta loppuun saakka inhimillisyyttä. Tyylikkäästi kerrottu kokonaisuus.
3. Aino Hirvonen: Sydämen laakso
Tuomariston perustelut:
Kaunokirjallisesti vahva teksti, joka ruokkii lukijan mielikuvitusta eikä tyhjene useammallakaan lukukerralla. Sadunomainen maailma käsittelee tulevaisuuden rakennusta symbolisella tasolla. Teksti on selvästi muista kilpailuteksteistä erottuva fantasia, jossa tulevaisuuden asiat ovat uskomattomia ja kauniita, kunhan ihmiset uskovat niihin yhdessä. Tulevaisuutta kannattaa lähestyä ennakkoluulottomasti mielikuvitusta ruokkimalla. Tämä teksti tekee sen.
Erityismainintoja jaettiin kaksi.
Elsa Väisänen sai erityismaininnan kaunokirjallisesti sujuvasta ja vaikuttavasta dystopiakuvauksesta tesktillään Pakomatka.
Lassi Niemelä sai erityismaininnan verbaalisesta nokkeluudesta tekstillään Uteliaasti unelmoiden, katajaan kapsahtaen, Malediivitkin messeviksi.
Voittajat palkittiin raha- ja kirjapalkinnoin. Kirjapalkinnot lahjoitti Werner Söderström Osakeyhtiö ja Tiedetoimittajien liitto.
