Viime vuosina kasvava joukko asiantuntijoita ja poliittisia päätöksentekijöitä on painottanut, että nuorten syrjäytyminen on Suomen keskeisin turvallisuusuhka. Muun muassa sisäministeri Maria Ohisalo on tuonut useasti esiin, että ilmastonmuutoksen lisäksi syrjäytymisen ehkäisyn tulisi olla turvallisuuspolitiikan ytimessä.
Lisäksi valtioneuvoston laatiman sisäisen turvallisuuden strategian (2017) mukaan Suomen keskeisin sisäisen turvallisuuden haaste on laajeneva syrjäytyminen. Puheista ja kansallisista strategioista huolimatta poliittisia päätöksiä tehdessä turvallisuuspolittiinen näkökulma kaventuu takaisin sen perinteisiin uomiin.
Järjestöt tarvitsevat horjuttamattoman rahoituspohjan
Valtionvarainministeriö julkaisi 13.8. esityksensä valtion talousarviosta vuodelle 2021. Ministeriön esityksessä sote- ja nuorisoalan järjestöille esitetty leikkaus vähentäisi niiden rahoitusta kerralla kolmanneksen. Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää: järjestöt ovat syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta keskeisimpiä toimijoita.
Nuorten syrjäytyminen on Suomen keskeisin turvallisuusuhka.
Leikkauksia perustellaan Veikkauksen tuottojen vähentymisellä. Viimeistään nyt on syytä kysyä, onko mitään järkeä siinä, että koronasta johtunut peliautomaattien sulkeminen on johtamassa tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta keskeisten järjestöjen toiminnan jatkuminen on vaakalaudalla? Järjestöjen rahoituksen sitominen Veikkauksen tuottoihin on ollut poliittinen päätös – ja poliittisella päätöksellä ne voidaan myös kytkeä irti.
Vaikka näiden alojen keskinäisen tärkeyden vertailu ei ole relevanttia, sanon sen silti: valtionvarainministeriön esityksessä kärsijän roolissa eivät ole turvallisuuspolitiikan perinteisemmät sektorit. Puolustusministeriön budjetti on nousemassa 54 prosenttia eikä poliisinkaan resursseihin kohdistu leikkauksia.
Korona aiheuttaa valtiontaloudelle kovia paineita. Tällaisessa tilanteessa on vaarana sortua lyhytnäköisyyteen.
Talousarvioesityksessä on toki myös nuoriin liittyvä 22 miljoonan korotus: rahat oppivelvollisuuden pidentämiseen. Syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta tämä ei ole kuitenkaan ainakaan kustannustehokas toimenpide.
Valtionvarainministeriön esityksellä olisi pitkäkestoisia seurauksia
Koronatilanteessa entistä useampi ihminen tarvitsee järjestöjen tarjoamaa tukea. Aukkoa, joka valtionvarainministeriön ehdotuksen läpimenemisestä seuraisi, ei julkinen sektori pysty paikkaamaan. Vaikka kävisi niin, että Veikkauksen tuotot palaisivat vuoden 2021 aikana entiselle tasolleen (mitä suuresti epäilen), johtaisivat nyt suunnitellut leikkaukset paitsi tukea tarvitsevien ahdinkoon myös monen järjestön toiminnan loppumiseen.
Puolustusministeriön budjetti on nousemassa 54 prosenttia eikä poliisinkaan resursseihin kohdistu leikkauksia.
Käytännössä siis entistä useampi ihminen jäisi syrjään, ja inhimilliset pitkän aikavälin kustannukset olisivat valtavat. Yhteiskunnan kannalta tämä tarkoittaisi lukuisia ja kasvavia hyvinvointiin, turvallisuuteen ja ylipäätään yhteiskunnan kestävyyteen liittyviä ongelmia.
Nyt pitää katsoa tulevaisuuteen
Opetus- ja kulttuuriministeriöön juuri palannut ja nuorisoasioista vastaava ministeri Annika Saarikko vaati viime viikolla Veikkauksen edunsaajien menetysten täysimääräistä korvaamista. Päätökset tästä tehdään 14.–15. syyskuuta pidettävässä budjettiriihessä. Nähtäväksi jää, jäävätkö nuorisoala ja sotejärjestöt muiden jalkoihin vai pystyvätkö ministerit ja muut poliitikot pitämään lupauksensa.
Korona aiheuttaa valtiontaloudelle kovia paineita. Tällaisessa tilanteessa on vaarana sortua lyhytnäköisyyteen. Kuitenkin nyt jos koskaan tulisi katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, ja tehdä samalla myös turvallisuuden kannalta järkeviä valintoja: panostaa nuoriin.
