“Biisin tekeminen oli hyvä katsaus nuorten maailmaan, joka on täysin erilainen kuin itselläni aikoinaan. Itse kasvoin 90-luvun laman jälkihöyryissä. Se teollinen yhteiskunta johon minua valmistettiin, ei ole enää olemassa. Itsenäisyys ja omat valinnat ovat entistä tärkeämpiä, monet nuorison esikuvista kannustavat omavaraisuuteen, joka on pelkästään hyvä asia.
Suurin muutos omaan nuoruuteeni on sosiaalinen media ja sen luoma vääristynyt, filtteröitynyt ja teennäinen kuva elämästä. Jokainen hetki voidaan tallentaa, virheet ja epäonnistumiset menevät viraaliksi ja arvo lasketaan klikeissä. Tämän ilmiön aiheuttamia psykologisia ilmiöitä ei vielä tiedetä pitkällä aikavälillä, mutta nuoret tulevat maksamaan siitä osansa.
Jatkuva vertailu muihin voi aiheuttaa entistä suurimpia itsetunto-ongelmia, jotka tulevat muutenkin tuossa vaiheessa ilmi. Maailmasta katoaa mystiikka, elämän suurimmat tapahtumat kuuluvat vain sen kokijalle, ei julkiselle yleisölle. Tästä vanhemmatkin voisivat ottaa kopin.
Nuorten biisillemme riimittelemä ‘Euron juusto mieles, perse lähtee halval, vaik ei hilui pitänytkään kerää tällä taval’ osui useammastakin syystä. Jotenkin tuossa lauseessa tiivistyy nuorisokulttuuri, paineet, ajankuva ja arvomaailmat.
Nuoret ovat nykyään paljon suurempien paineiden äärellä kuin omina aikoinani, hyperseksualisoitunut kulutusyhteiskunta asettaa mahdottomia ihanteita ja kapitalistisia tavoitteita, jotka eivät korreloi todellisuuden kanssa. Se näkyy somen kuvatulvina, itsereflektiona ja usein pahana olona sekä huonoina valintoina.
Käytin vuonna 1999 yläasteen räpeissäni kahta klassista englanninkielistä kirosanaa ja sain uhkauksen koulusta erottamisella. On siis hyvä nähdä, miten koulumaailma on nykyään enemmän kiinni nuorison käyttämässä kielessä ja antaa vapautta itseilmaisuun, eikä koita tukahduttaa sitä.
Sanoita parempi maailma -projekti oli alusta asti sellainen, jossa halusin olla mukana. Aloitin itse räppäämisen 1990-luvun lopussa, kävin kouluprojektin yhteydessä Aki Peltosen studiolla ensimmäistä kertaa äänittämässä. Projekti sai minussa aikaan kipinän, joka ei ole vieläkään hiipunut.
Useiden mutkien, ei aina niin hyvienkään, monien studioiden ja satojen levyjen jälkeen ympyrä sulkeutui: nyt meillä on Akin kanssa ammattimainen studio nimeltään Tape Over Mastering viimeisen päälle ja virallinen ammattini on studiomestari. Kaikki sai alkunsa kouluprojektista.
Sanoita parempi maailmassa Rauhatäti liidasi projektia erinomaisesti, otti kaikki huomioon ja loi studioon hyvän energian. Kaikessa luovassa työssä oikea fiilis on tärkein, heittäytyminen ja itsensä likoon laittaminen turvallisessa ympäristössä on tärkeä kokemus nuorelle.
Itseilmaisu on aina hyvä asia, keinolla ei ole väliä. Sanon kaikille artisteille, joiden kanssa työskentelen, että musiikin teon tulisi olla se suurin palkkio. Se on riitettävä, koska takuita muusta ei ole. Musiikkia pitäisi voida tehdä puhtaasti itseilmaisuna laskematta striimimääriä tai tulostavoitteita. Ne tulevat, jos tulevat.
Monille julkisuus on tärkeämpää kuin sisältö, varsinkin nuorilla, jotka pettyvät, kun oma musiikki ei ole yhtä suosittua kuin henkilön X musiikki. Ja tästä pääsemme taas siihen itsereflektion kierteeseen, josta ei usein mitään hyvää seuraa. Kaikkien tulisi ilmaista itseään ja osata katsoa itseään ja ajatuksiaan ulkopuolisesti, se taito auttaa myös musiikin ulkopuolella. Tee ja anna kaikkesi, mutta älä odota mitään.
Nuoret ovat entistä kovempien paineiden edessä, yhteiskunta ja tulevaisuus näyttää ja tuntuu monelle raadolliselta. Viralliset raportit syrjäytymisestä puhuvat omaa kieltään ja kaiken metelin keskellä on vaikea löytää omaa ääntään. Yksikin syrjäytymiseltä ja kierteeltä pelastettu nuori on yrittämisen arvoista.”
Kuuntele Porin lyseon 8A-luokan biisi Älä selitä alta.
