Nuorten tulevaisuuteen kohdistuvat huolet ovat viime vuosina liittyneet erityisesti ilmastonmuutokseen, finanssikriisin jälkimainingeissa heiluneeseen globaaliin talousjärjestelmään ja epävarmaan, alati muuttuvaan työelämään. Nyt jylläävä koronapandemia synkentää entisestään nuorten tulevaisuusnäkymiä eikä ihme, sillä kukaan ei osaa sanoa mitään varmaa kriisin kestosta tai sen seurauksista. Samaan aikaan kriisi vaikuttaa ainakin meidän länsimaisten ihmisten elämään enemmän kuin mikään muu kriisi pitkään aikaan. Erityisesti haitallisia sen vaikutukset ovat nuoriin, joilla menee jo valmiiksi huonosti.
Tulevaisuuteen voi vaikuttaa
Nyt jos koskaan tarvittaisiin tulevaisuudentutkimuksesta ammentavaa tulevaisuuskasvatusta, jossa korostetaan, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Nuorten kannalta olisi tärkeää, että he pystyisivät näkemään erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mutta moni nuori kokee, että tulevaisuus on ikään kuin ennalta määritelty. Se, minkälaisena nuoret näkevät tulevaisuuden nyt, vaikuttaa siihen minkälaista tulevaisuutta he rakentavat.
Koko yhteiskunnan kannalta on nyt se hetki, jolloin meidän tulisi pystyä kuvittelemaan ja näkemään tulevaisuudessa uusia ja tavoiteltavanarvoisia vaihtoehtoja. Koronakriisi katkaisee nykyiset kehityskulut ja aiheuttaa paljon epävarmuutta. Samalla se antaa tilaa uudelle. Nyt on ratkaisevaa, minkälaisen maailman pystymme kuvittelemaan ja millaista toimintaa saamaan aikaan. Nuorten mukaan ottaminen tähän keskusteluun auttaa meitä näkemään sellaisia mahdollisuuksia, joita emme muuten olisi nähneet.
Tulevaisuudentutkimuksen uranuurtaja Fred Polak on sanonut, että yhteiskunnat säilyttävät elinvoimansa vain niin pitkään kuin ne säilyttävät kykynsä kuvitella myönteisen tulevaisuuden ja uudistaa tulevaisuuskuviaan. Tämä klassikoksi muodostunut ajatus on tänään ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.
Tulevaisuudesta voi tehdä paremman
Nuorten tulevaisuusahdistusta ei pidä silti purkaa hattaroilla ja hopeareunuksilla. Olisi äärimmäisen vastuutonta vakuutella nuoria siitä, että tulevaisuudessa asiat ovat automaattisesti paremmin kuin nykyhetkessä. Turhia pelkoja on toki suitsittava, mutta samalla on vahvistettava nuorten ymmärrystä siitä, että tulevaisuuteen voi ja tulee omilla teoillaan vaikuttaa.
Tähän hyvän näkökulman tarjoavat 1900-luvun yhdysvaltalaisfilosofit John Dewey ja James William. He toivat optimismin ja pessimismin rinnalle kolmannen tulevaisuusushdettamme määrittelevän käsitteen, meliorismin, jota Frank Martela kuvasi ansiokkaasti Helsingin Sanomissa 26.9.2019. Pessimismi on lamauttavaa, liiallinen optimismi taas vaarallista, mutta meliorismi tarjoaa näiden väliltä kultaisen ja tarvittavan keskitien.
Meliorismin ajatuksena on, että parempi tulevaisuus on mahdollisuus, ei todennäköisyys tai epätodennäköisyys. Melioristit ajattelevat, että tulevaisuus voi olla parempi, jos me teemme siitä sellaisen. Juuri meliorismi on se kuva, joka meidän pitäisi pystyä välittämään nuorille kriisien ja uhkakuvien kyllästämässä maailmassa.
Ei palata vanhaan
Kriisistä huolimatta, ja sen vuoksi, meidän on pysähdyttävä miettimään, miten käytämme osaamisemme menneen palauttamisen sijaan uuden rakentamiseen. Tulipalojen sammuttamisen rinnalla meidän on pohdittava syvällisiä kysymyksiä. Mikä on meille tärkeintä? Mitkä asiat tekevät elämästämme merkityksellisen? Miten rakennamme sellaisen maailman, joka on kestävämpi ja parempi kuin se, mihin olemme tottuneet tai minkä olemme osanneet ajatella mahdolliseksi.
Koronakriisi on osoittanut, että aiemmin poliittisesti mahdottomana pidetyt toimenpiteet ovat mahdollisia, jopa välttämättömiä. Samalla globaali sukupolvikokemus on yhdistänyt ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla. Nyt on oivallinen hetki vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa ottamalla heidät mukaan paremman tulevaisuuden kuvittelemiseen ja rakentamiseen.
Kirjoittaja Olli Alanen on Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja.
