“Ei se Suosikin lehtijutusta vielä auennut mitä se oli, mutta se herätti mielenkiinnon, että tommonen tanssiminen vois olla aika mageeta.”
Elettiin 1990-luvun loppua, kun Johannes “Hatsolo” Hattunen luki breikistä ensimmäisen kerran. Samoihin aikoihin hip hop -kulttuuri sai Suomessa nostetta ja breikkareita alkoi näkyä myös jyväskyläläisissä discoissa. Hatsolo seurasi menoa kiinnostuneena etäältä, kunnes kokeili breikkaamista haparoiden huoneessaan ja lopulta rohkaistui ilmoittautumaan breikkitanssitunneille.
Vähitellen breikkaamisesta tuli tärkeä harrastus, lähes elämäntapa. Kun muut samanikäiset nuoret lähtivät jääkiekkotreeneihin, Hatsolo kavereineen kulutti Jyväskylän monitoimitalon keltaisen lattian, eli keltuaisen, pintaa tanssimalla. Kyse ei ollut aluksi rakkaudesta lajiin, vaan yhdessä tekemisestä – se oli jotain, mitä muut eivät tehneet!
”Se vaan tuntui siltä, että tää on meidän juttu”, Hatsolo muistelee.
Ei se kilpailu, vaan hyvä meininki
Yleinen kiinnostus breikkausta kohtaan on kasvanut vuosien varrella, ja tulevana kesänä Pariisissa breikki on ensimmäistä kertaa olympialaji. Hatsolon breikkimatka kohti olympialaisia alkoi karsintakisoissa jo pari vuotta sitten, ja seuraavaksi olympiakuntoa testataan Hong Kongissa.
“Nyt tuntuu siltä, jos tämä matka jää tähän, niin ei kauheasti harmita. Mahtavaa, että olen saanut kuljettua tämän reissun ja päässyt olemaan mukana.”
Olympialaiset itsessään ei ole ollut Hatsolon unelma, vaan tie kohti niitä on rakentunut uran aikana.
Tärkeää oli ennen kaikkea harrastaa kavereiden kanssa. Breikkaamiseen liittyvät unelmat kuitenkin kasvoivat sitä mukaa, kun omat taidot kehittyivät. Kun menestystä kisoissa tuli ensin Suomessa ja myöhemmin maailmalla, alkoi tuntua, että hommassa voisi olla mahdollisuuksia ammatiksi asti.
“Yksi suuri unelma silloin oli, että voittaisin kisoja maailman parhaita vastaan.”
Voittoja tuli, mutta myös tappioita. Jossain vaiheessa tuntui siltäkin, onko omassa tekemisessä jotakin vikaa – pitäisikö tehdä jotakin toisin?
“Nyt olen taas löytänyt hyvää draivia tekemiseen, uskallan tehdä niin kuin huvittaa, enkä mieti tuomareita tai tulosta. Tärkeämpää mulle on olla messissä ja päästä itse tekemään.”
Paluu keltaiselle lattialle
Vuodesta 2018 lähtien Hatsolo on tehnyt Dreams-kouluvierailuja, joilla hän on valanut nuoriin uskoa siitä, että omaan juttuun uskominen kannattaa – varsinkin, jos tekeminen ei ole liian totista. Nuorilta saamansa palautteen perusteella Hatsolo onkin huolissaan siitä, että nykyään monen nuoren harrastaminen loppuu, kun paineet kasvavat tekemisen iloa suuremmiksi.
“Jos yritetään vain yhtä reittiä tehdä huippumenestyjiä, niin saatetaan samalla lannistaa se potentiaali, joka nuorissa harrastajissa on vielä kypsymässä. Lisäksi nuoret tarvitsevat nykyistä enemmän turvallisia tiloja harrastaa ja tavata kavereita”, hän sanoo.
Kun Hatsolo taannoin palasi työnsä vuoksi Jyväskylään ja monitoimitalon keltuaiselle, siellä työskenteli edelleen samoja vahtimestareita, jotka suhtautuivat nuorten harrastamiseen kunnioittavasti.
“Oli siistii päästä kiittää siitä, että he antoivat meidän treenata ja säilyttää mankkaa siellä, vaikka ne eivät varmasti tienneet, miksi me siellä nuohottiin lattioita”, hän naurahtaa.
Nyt monitoimitalon keltuaista kuluttaa uusi jyväskyläläinen breikkarisukupolvi, joka seuraa Hatsolon ja muiden 1990-luvun nuorten jalanjälkiä. Kuka tietää vaikka olympialaisiin saakka!
Lasten ja nuorten säätiö liputtaa unelmoinnin puolesta yhdessä Pohjola Vakuutuksen kanssa. Pohjola Vakuutus tukee Dreams-ohjelmamme suomenkielisiä kouluvierailuja. Osoitteessa dreams.fi voit jättää yhteydenottopyynnön ja otamme sinuun yhteyttä, jos voimme tarjota Dreams-kouluvierailua alueellenne.