Noora Jakobsson, 23: "Ryhmässä jokainen sai olla oma itsensä"

Osallistuin keväällä 2021 Tulevaisuussafarille, joka on työpaja 16–29-vuotiaille nuorille, joilla ei ole vielä ammatillista koulutusta tai eivät ole työelämässä. Tulevaisuussafari toteutettiin 12 viikon työkokeiluna ja sen järjestäjänä Kajaanissa toimii Vaara-kollektiivi. Ryhmämme ohjaajina toimivat Vaara-kollektiivin taiteilijaohjaajat Sami Sainio ja Sonja Pakalén. Minun lisäkseni ryhmässä oli neljä muuta nuorta ja myöhemmin mukaan tuli vielä viides nuori.

Jokainen löysi tiensä Tulevaisuussafarille eri reittiä pitkin. Itse päädyin mukaan Tulevaisuussafariin työvoimatoimiston kautta. Tony Kela, 22, oli kuullut uudesta ryhmästä Kajaanin nuorisotalolta, Kosmo Heinonen, 21, etsivästä nuorisotyöstä, Susanna Mitronen, 32, Kulttuuripaja Marilynistä, Ella Lehtola, 25, oli lukenut Tulevaisuussafarista Vaara-kollektiivin Facebook-sivuilta ja Viivi Ahola, 22, oli kuullut toiminnasta ystävältään.

Lähdettyäni Tulevaisuussafarille, en tiennyt mitä odottaa. Ainoa oletukseni oli, että siellä todennäköisesti tehdään teatteriharjoituksia. Muistan miettineeni minkä ikäisiä muut osallistujat ovat. Jännitti nähdä uusi ryhmä ensimmäistä kertaa. Moni meistä toivoi lähinnä, että ryhmässä olisi mukavaa ja että saisi tekemistä päiviin.

Susanna toivoi saavansa Tulevaisuussafarin myötä jotain uutta elämäänsä sekä löytävänsä alan, jota lähteä opiskelemaan ja tavoitteen, jota kohti mennä. Hän kertoi todella saaneensa toiminnasta tällaisen kokemuksen. Lisäksi hän kokee, että sai elämäänsä uutta intoa ja rohkeutta.

Moni meistä toivoi lähinnä, että ryhmässä olisi mukavaa ja että saisi tekemistä päiviin.

Tony oli tullut mukaan avoimin mielin. Kosmo yllättyi paljon siitä, miten kaikki heittäytyivät tekemään eri harjoituksia.

Viivi ja Ella odottivat, että ryhmässä olisi mukavaa ja että pääsisi tekemään erilaisia teatteriharjoituksia.

Ryhmäytymistä draaman keinoin 

Teimme Tulevaisuussafarin aikana paljon erilaisia tutustumis-, kirjoitus-, puhe-, ja teatteriharjoituksia, joiden myötä opimme tuntemaan toisemme ja tutustuimme teatterin maailmaan. Opettelimme muun muassa toistemme nimiä eri tavoin kuten eleellä ja liikkeellä sekä harjoittelimme viestin lähettämistä toiselle taputuksella ja liikkeellä.

Sellaiset harjoitteet, joissa pääsi itse tekemään, kuten vireystilaharjoitus ja forum-teatteri, olivat kaikista mieleenpainuvimpia. Vireystilaharjoituksessa harjoiteltiin esittämään erilaisia vireystiloja, esimerkiksi innostunutta ja iloista. Forum-teatterissa näyttelijät keksivät pulman ja esittävät sen draaman keinoin yleisölle. Sitten yleisö saa tulla mukaan esitykseen esittämään pulmaan ratkaisuvaihtoehtoa.

Tekemistämme harjoituksista jokaiselle jäi mieleen omat suosikkinsa. Itselleni on jäänyt mieleen yksi tutustumisharjoitus, jossa piti katsoa toista ringissä ja vaihtaa katsekontaktin yhteydessä paikkaa. Ihan alussa kävimme läpi myös turvallisen ryhmän pelisäännöt. Silloin opin, että turvallisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan hyvä pohjatyö sekä koulutetut ohjaajat, jotka osaavat sitouttaa ihmiset ryhmään.

Osalla meistä oli jo ennestään kokemusta näyttelemisestä esimerkiksi koulun draamaryhmien ja harrastajateattereiden kautta, osalla taas ei. Vaikeinta minulle oli uskaltaa heittäytyä tekemään sellaisia harjoitteita, jotka eivät olleet entuudestaan tuttuja. Mukavinta puolestaan olivat erilaiset puheharjoitukset, missä opeteltiin ilmaisemaan itseä paremmin suullisesti.

Tonysta helpointa olivat kaikki vapaamuotoisemmat harjoitukset, joissa sai itse päättää mitä tekee. Viiville vaikeinta oli teoreettisissa harjoituksissa tekstin tuottaminen ja helpointa erilaiset ilmaisuharjoitteet. Ella koki vaikeaksi äänen tuottamisen, helpoksi puolestaan eri improvisaatioharjoitukset.

Susannaa aluksi ahdisti esiintyminen ja erilaisten harjoitusten teko, mutta hän pakotti itsensä niihin, sillä halusi kohdata pelkonsa. Ajan kanssa hän saikin rohkeutta lisää ja alun jälkeen alkoi pitämään harjoituksista enemmän ja suorastaan nautti niiden tekemisestä.

Kosmon mielestä niin sanottujen virallisten harjoitusten tekeminen kuten puheiden pitäminen oli vaikeaa, mutta muuten hän piti teatteriharjoituksista. Niiden lisäksi pohdimme myös, millaista tulevaisuuden työelämä voisi olla. Lähestyimme aihetta muun muassa megatrendien avulla. Megatrendeillä tarkoitetaan maailmanlaajuisia kehityssuuntia.

Yrityssafareista uusia oivalluksia

Vierailimme myös paikallisissa yrityksissä eli yrityssafareilla. Vierailut olivat minusta mielenkiintoisia. Tulevaisuussafarissa mukana olleet yritykset olivat Valmet ja Osuuskauppa Maakunta.

Valmetiin tutustuimme Teamsin kautta etäyhteydellä. Teamsin toisessa päässä olivat Valmetin työntekijät, jotka kertoivat koulutustaustoistaan sekä omista urapoluistaan ja kuinka olivat päätyneet nykyiseen työpaikkaansa.

Valmetin työntekijöiden uskallus ja avoimuus kertoa omista taustoistaan yllätti positiivisesti meidät kaikki. Saimme esittää Valmetille kysymyksiä ja yksi meistä kysyi, mikä tekee hyvän työyhteisön. Valmetin työntekijät vastasivat aika yksimielisesti, että ihmiset tekevät heidän mielestään hyvän työyhteisön.

Moni meistä sai yrityssafareilta uusia oivalluksia. Kun kävimme myöhemmin läpi yritysvierailuja, yksi ryhmäläisemme kertoi, kuinka oli hoksannut: niinhän se on, ihmiset itse rakentavat hyvän työyhteisön.

Osuuskauppa Maakunnalla kävimme tutustumassa Prismassa kaupan toimintaan. Aluksi kuulimme osuuskaupan toiminnasta, minkä jälkeen kiersimme kaupan puolella ja henkilökunnan tiloissa.

Meidän kaikkien mielestä Valmetin uratarinat olivat kiinnostavia ja Prismassa oli mukavaa kierrellä.

Yksi ryhmäläisemme kertoi, kuinka oli hoksannut: niinhän se on, ihmiset itse rakentavat hyvän työyhteisön.

Tony totesi olleen mukava kuulla, että muidenkin ihmisten työelämä on ollut yhtä mutkikas kuin miltä hänen työelämästään näyttää tulevan. Viivi kertoi, että oli mielekästä kuulla jokaisen taustoista eli mistä lähtökohdista kukakin on tullut alalle.

Osallistuimme yhdessä Valmetin ja Osuuskauppa Maakunnan kanssa myös käänteismentorointitilaisuuksiin. Niissä keskustelimme yhdessä yritysten työntekijöiden kanssa siitä, millaista työelämää toivoisimme tulevaisuudessa olevan. Kummankin yrityksen kanssa käydyt keskustelut olivat erilaisia, mutta antoisia. Itse opin Valmetin käänteismentorointitilaisuudessa, miten tärkeää on arvostaa ihmisten erilaisia töitä.

Yhdessä valmistettu esitys kruunasi työkokeilun 

Tulevaisuussafarimme huipentui itse toteuttamaamme esitykseen tulevaisuuden työelämästä, mikä perustui kaikkeen siihen mitä olimme työkokeilun aikana oppineet. Me kaikki osallistuimme esityksen ideointiin.

Esityksessä osallistimme myös yleisön mukaan kysymällä heiltä erilaisia kysymyksiä. Kysyimme muun muassa tarvitaanko työelämässä hierarkiaa ja joustavuutta.

Järjestimme esityksessä paneelikeskustelun, jossa minä esitin keskustelunvetäjää, ja muut ryhmäläiset olivat haaveammattinsa asiantuntijoita. Näyttelimme myös katugallupia, jossa yksi esitti toimittajaa, joka Kajaanin kaduilla haastatteli ohikulkijoita siitä, mistä he unelmoivat.

Esitimme myös työelämään liittyviä teemoja kuten hierarkiaa ja joustavuutta patsaskuvina. Siinä jokainen meistä otti jonkin teemaan liittyvän roolin ja esitti yhden repliikin. Patsaskohtauksen ottaminen mukaan esitykseen oli minun ehdotukseni, ja olin tyytyväinen, kun onnistuimme toteuttamaan sen.

Yksi esityksen hauskimmista kohdista oli improvisoimamme kohtaus mielensäpahoittajista. Kukin meistä esitti vanhainkodissa asuvia vanhuksia, jotka valittivat kaikesta. Minä esitin mummoa, joka puhuu jatkuvasti.

Esityksen valmistelu oli stressaavaa ja jännittävää, mutta myös mukavaa. Valmisteluun oli todella lyhyt aika, ja siksi välillä vaikutti siltä, että aika meinaa loppua kesken. Osalla meistä alkoi jo iskeä epätoivokin siitä, saammeko esitystä ajoissa valmiiksi. Lopulta ehdimme saamaan kasaan esityksen, johon me kaikki olimme tyytyväisiä. Yleisökin piti esityksestämme paljon. Kaikki työmme siis kannatti.

Kohti omia unelmia

Tulevaisuussafarilla olemme myös käyneet läpi kunkin omia koulutustoiveita ja sitä, millaista työtä haluaisimme tehdä. Monet haluaisivat suuntautua kulttuurialalle. Osa on kiinnostunut esiintymisestä, toiset haluavat nähdä työssä oman kädenjälkensä.

Kosmo haluaisi graafikoksi, Tony elokuvakäsikirjoittajaksi, Susanna käsityötaiteilijaksi, Ella näyttelijäksi ja Viivi joko maskeeraajaksi tai artesaaniksi. Itse haluaisin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon viestintää, koska minua kiinnostaa tutkia vuorovaikutussuhteita. Tulevaisuudessa haluaisin mahdollisesti työskennellä henkilöstöhallinnossa, sillä olen kiinnostunut ihmisten johtamisesta.

Koska Tulevaisuussafari sattui keväällä juuri ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteishakujen kanssa samaan aikaan, monet hakivat samalla koulupaikkoihin ja tekivät ennakkotehtäviä. Ohjaajat auttoivat koulutuspaikkojen löytämisessä ja tukivat kaikkia hakuprosesseissa. Tulevaisuussafarilla jokaisen toiveita tulevaisuuden työelämästä on kuultu ja kannustettu toteuttamaan omia unelmia.

Kaikista on ollut kivaa olla ryhmässä. Ryhmään muodostui hyvä yhteishenki ohjaajien avulla. Jokainen ryhmän jäsen huomioitiin yksilöllisesti omista lähtökohdistaan teatteriharjoituksia tehdessä. Saimme halutessamme myös yksilöohjausta. Jokaista myös rohkaistiin lempeästi astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle kokeilemaan uusi asioita.

Ryhmään pystyi tulemaan matalalla kynnyksellä ja jokainen sai olla siinä oma itsensä. Meille muodostui myös omia inside-vitsejä. Tonyn mukaan ryhmässä on ollut mukavaa olla kaikkien jäsenten positiivisen asenteen ansiosta. Kosmon mielestä ryhmähenki on ollut mahtavaa. Susanna kertoi olonsa tuntuneen aluksi ulkopuoliselta hänen aloittaessaan kaksi viikkoa myöhemmin kuin muut, mutta ajan kanssa tunne hävisi.

Tulevaisuussafarilla olemme oppineet kaikenlaista, esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn ja itseilmaisuun liittyviä taitoja, kuten näyttelemisen perustaitoja ja yleisön edessä olemista. Olemme varmasti myös kehittyneet keskustelijoina ja oppineet millaisia taitoja tulevaisuuden työelämässä voidaan tarvita.

Ryhmään pystyi tulemaan matalalla kynnyksellä ja jokainen sai olla siinä oma itsensä.

Jokainen on myös oppinut itsestään uusia asioita. Kosmo on löytänyt itsestään heittäytyjän. Viivin kertoo, että hänen itseilmaisutaitonsa on kehittynyt huimasti. Tony kertoo itseluottamuksensa kasvaneen, Ella taas oppineensa enemmän näyttelemisestä ja myös äänenkäytöstä. Susanna on oppinut olemaan armollisempi itseään kohtaan eikä luovuttamaan, vaikka tulisi vaikeuksia.

Itsessäni olen huomannut olevani oma-aloitteinen, vaikka en itseäni pidä sellaisena. Lisäksi olen oppinut avarakatseisuutta ja saanut lisää uskallusta.

Jokainen ryhmän jäsen sai Tulevaisuussafarilta lisää eväitä elämään. Haluankin rohkaista jokaista nuorta uskaltamaan tulla mukaan.