Kirpsakkana pakkasaamuna lumi narskuu Helsingin Alppilassa Åshöjdenin koulun pihalla. Nuorten keskuudesta kuuluu iloista puheensorinaa, kun he saapuvat kouluun. Näyttää siltä, että kouluun on maanantaiaamunakin kiva tulla.
Tämä kouluviikko alkaa tavallisesta poiketen: Lasten ja nuorten säätiön Dreams-lähettiläs Robson Lindberg on tullut jo aamutuimaan koululle jakaakseen oman kasvutarinansa ja kannustaakseen nuoria unelmoimaan.
Nuoret saapuvat tilaan siistissä jonossa ja jättävät puhelimet niille tarkoitettuun laatikkoon. Suurista ikkunoista avautuu näkymä lumiseen puistoon. Sisään tulvii päivänvaloa, vaikka on joulukuu.
Tunnelma salissa on innostuneen kupliva, kun esitystekniikkaa viritellään. Nuorilla on selvästi toisilleen paljon kerrottavaa viikonlopun jälkeen. Sali hiljenee kuitenkin välittömästi, kun Dreams-lähettiläs aloittaa puheensa.
Ensimmäisenä valkokankaalle ilmestyy sitaatti:
”If you can see the invisible you can do the impossible”.
Robson kysyy nuorilta, kuinka moni uskoo, että on mahdotonta nähdä näkymätöntä. Käsiä nousee yleisöstä pienen naureskelun saattelemana. Robsonin seuraava vastaus saa kuitenkin koko salin hiljenemään, sillä näkymättömän näkeminen on itse asiassa hyvinkin mahdollista: hänen vakavasta onnettomuudesta seurannutta aivovammaansa ei voi nähdä.
Vakavasta puheenaiheestaan huolimatta Robson onnistuu keventämään tunnelmaa salissa näyttämällä sairaalassa otettuja selfieitä sekä ripottelemalla tarinan joukkoon eläväistä huumoria ja itseironiaa.
“On tärkeää, että elämässä on tavoite, jota kohti mennä”
Oppilailla on puheenvuoron lopuksi paljon kysymyksiä. Moni rohkaistuu esittämään kysymyksen. Kauan olit sairaalassa? Kauan kesti toipua masennuksesta? Tilaisuuden jälkeen käytävillä käy vilkas puheensorina.
Ehdin kysymään muutamalta oppilaalta, mitä heille jäi käteen äsken kuullusta esityksestä. Neljätoistavuotiaat Stella ja Junie ovat yksimielisiä: ”Robson oli tosi hyvä puhuja – parempi kuin muut koululla käyneet vieraat. Häntä oli tosi mielenkiintoista kuunnella.”
”Puheenvuorosta jäi mieleen se, että on erilaisia tapoja elää. On tärkeää, että elämässä on tavoite, jota kohti mennä”, nuoret jatkavat.
Saan myös Robsonin jututettavaksi häntä vuolaasti kiittelevältä rehtorilta. Millaista oli puhua juuri täällä Åshöjdenin koulussa tänään?
”Sikasiistiä, olen käynyt täällä ennenkin, ja täällä näkee ja tuntee, kuinka nuorille annetaan tilaa ja aikaa. Kun yläkoulullinen nuoria on hiljaa, niin tietää, että he todella kuuntelevat.”
Vierailun hyvä tunnelma ja nuorten innostus saavat hymyn viipymään kasvoillani. Kävellessäni poispäin koululta mietin, kuinka tärkeää meidän jokaisen on saada rohkaisua ja kannustusta omien unelmien löytämiseksi. Uskon, että tämä päivä oli monelle meistä paikalla olleelle erityinen ja tärkeä.
Kirjoittaja on Dreams-ohjelmassa tuottajana työskentelevä Meri-Tuuli Lönn. Liputamme unelmoinnin puolesta yhdessä Pohjola Vakuutuksen kanssa. Pohjola Vakuutus tukee Dreams-ohjelmamme suomenkielisiä kouluvierailuja. Ruotsinkielisiä vierailuja tukevat eri säätiöt, joista Stiftelsen Tre Smeder tuki vierailun Åshöjdenin kouluun Helsingissä.