“Päädyin myymään kirjoja oikeastaan vahingossa. Olen aina rakastanut kirjoja, sillä perheeni kannusti kovasti lukemaan. Kun elämässäni tuli hetki, jolloin tarvitsin kipeästi työpaikan, marssin Blackwells-ketjun kirjakauppaan ja pyysin töitä. Tunsin tuon kirjakaupan kuin omat taskuni. Kävi ilmi, että heillä oli joulusesongin ajaksi minulle töitä kolmeksi kuukaudeksi ja pikkuhiljaa kirjojen myymisestä on tullut minulle kokopäivätyö.
Kun sitten muutin ensimmäistä kertaa Lontooseen, sekin oli kirjojen takia: avasin lastenkirjakaupan Etelä-Lontooseen. Pyöritin sitä kolme vuotta, jonka jälkeen siirryin nykyiseen työhöni London Review Bookshopissa.
Ihmettelen hieman sitä pelkoa, joka meillä on lasten lukemisen suhteen. Ajattelemme, että nykylapset oppivat ainoastaan käyttämään tablettia, eivätkä koskaan pidä kirjaa kädessään. Näen kuitenkin päivittäin, kuinka vanhemmat tulevat kauppaamme ostamaan kirjoja lapsilleen. Jo pyörittäessäni lastenkirjakauppaa uskoin vakaasti siihen, että kirjat käyvät kaupaksi. Sellaiset vanhemmat, jotka ovat kasvaneet kirjojen kanssa, haluavat siirtää perinnön lapsilleen.
Lukeminen on urani aikana ehdottomasti muuttunut. Viimeisen viiden vuoden aikana suosiotaan ovat kasvattaneet kirjat, jotka kuvaavat elämää realistisesti. Ihmiset haluavat nyt lukea siitä, millaista on yksinkertainen ja humaani vuorovaikutus, ja erilaisten ihmissuhteiden vaikeudesta. Trendi on avannut ovia uusille kirjoittajille, erityisesti nuorille naiskirjailijoille. He kirjoittavat siitä, millaista on olla nuori, rakentaa ihmissuhteita ja etsiä itseään.
Viime aikoina on myös keskusteltu paljon kirjojen monimuotoisuudesta ja ‘toisen’ tai toiseuden löytämisestä kirjoista. Enää ei haluta lukea tarinoita vain valkoisista. Moni etsii nyt erilaisia kirjoittajia ja yritämme tarjota ihmisille diversiteettiä. Yritämme etsiä kirjailijoita ympäri maailman ja nostaa heitä.
Itse yritän lukea tällä hetkellä enemmän sellaisia latinalaisamerikkalaisia kirjailijoita, joita luin nuorena ja jotka olen unohtanut. Yritän löytää kirjat alkuperäiskielellä eli espanjaksi. Tosin espanjaksi lukeminen ei aina ole helppoa. Olen syntynyt Costa Ricassa ja muuttanut Iso-Britanniaan vuonna 1991, joten espanjani on jo vähän ruosteessa.
Uskon vahvasti siihen, että kirjallisuus voi muuttaa maailmaa. On elintärkeää, että lapset taustastaan riippumatta voivat nähdä itsensä osana kirjallisuutta, löytää itsensä lukemistaan kirjoista ja tarinoista.
Lukeminen ja keskittyminen lukemaansa opettaa valtavasti elämästä. Se auttaa ajattelemaan luovasti ja nuoria löytämään oma tiensä ja kuinka selvitä maailmassa. Tärkeintä lukemisessa on se, että se avartaa mieltä. Sinun ei tarvitse olla Lukija, mutta lukemalla voit olla mitä vain.”
Tätä lukuhetkeä en unohda:
“Olin muistaakseni noin 25-vuotias, kun luin Thomas Mannin Taikavuoren. Se jätti minuun syystä tai toisesta jäljen. En usko, että siihen aikaa elämässäni oli meneillään mitään erityistä, mutta kirjan kaunis kieli teki vaikutuksen. Muistan, kuinka en halunnut laskea kirjaa käsistäni. Ensimmäinen iso kirja, jonka luin, oli puolestaan Kolme muskettisoturia. Luin sen 12-vuotiaana. Kirja oli valtava! Rakastin sitä.”
Natalian vinkit Read Houriin:
“Tomi Adeyemin kaksi kirjaa: Veren ja luun lapset sekä Koston ja kunnian lapset. Kirjasarjan kolmannen osan pitäisi ilmestyä vuoden 2021 lopussa. En malttaisi odottaa, ja olen jahdannut sen takia kustantamon edustajaa ja hän jankuttaa minulle, että en voi saada kirjaa vielä. Olen puolestani pyytänyt useita kertoja saada edes epävirallisen kappaleen käsiini. Niin hyviä nämä kirjat ovat!”
