Opettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen pohtii, että yksi lukuintoa lisäävistä asioista olisi nuoren ikäryhmälle sopivan kirjallisuuden tarjoaminen. Alakouluikäisille tarjotaan kouluissa joskus liian helppoa kirjallisuutta.
Hänen mukaansa lapset lukevat yleensä innoissaan kolmanteen luokkaan asti, kun lukeminen on uutta ja kiehtovaa. Neljännen ja kuudennen luokan välillä lukuinto alkaa hiipua. Tämä kohta voi olla käännekohta, jos nuoren lukuintoa ei onnistuta pitämään yllä.
Suurin osa nuorista lukisi enemmän, jos löytäisi kiinnostavaa luettavaa.
”Oppilaat ovat yläkouluun tullessaan joskus hämmästyneitä siitä, että onko tällaisiakin kirjoja olemassa. Kuudesluokkalaiset esiteini-ikäiset, jotka netissä saavat katsella vaikka mitä, on laitettu koulussa lukemaan vielä satuja. Ei se innosta, ei innostaisi minuakaan.”
Lasten ja nuorten säätiön yläkoululaisille teettämän lukutottumuskyselyn mukaan suurin osa nuorista lukisi enemmän, jos löytäisi kiinnostavaa luettavaa. Kysely tehtiin lukutaitokampanja Read Hourin suunnittelun tueksi.
Kinnusen mukaan opettajilla on vastuu siitä, että he ottavat selvää, millaista nykyaikaista kirjallisuutta nuorille on tarjolla. Vaikka itse olisi rakastanut Viisikko-kirjoja 1970-luvulla, tämän päivän näkökulmasta kirjasarja ylläpitää stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja rasistisiakin ajatusmalleja.
”Yläkoulussa luokka pitää rauhoittaa lukemaan tunnilla. Lukemaan tottumaton nuori ei välttämättä lue, jos hänelle antaa kirjan käteen ja käskee lukemaan kotona”, Kinnunen sanoo.
Kouluissa käydään opetussuunnitelman mukaisesti läpi erilaisia kirjallisuuden muotoja, ja siksi voidaan tutustua vaikkapa äänikirjoihin tai chatfictioniin.
”Tietokirja voi auttaa houkuttelemaan lukemisen tielle. Eräs oppilaani ei millään suostunut lukemaan mitään, kunnes löysi kirjastoreissultamme itselleen moponkorjauksen ohjekirjan. Hän piti erittäin pätevän kirjaesitelmän tuon oppaan pohjalta”, Kinnunen kertoo.
Nuorta ei voi käskeä lukemaan, kun aikuinen pelaa Candy Crushia
Lukutottumuskyselyymme vastanneiden nuorten mukaan heidän ihailemansa henkilöt eivät juurikaan lue. Nuorten mielestä heidän vaikutepiiristään eniten lukevat heidän vanhempansa.
Kinnunen sanoo, että nuorten ihailu kohdistuu usein muihin seikkoihin kuin lukemiseen, koska nuoret etsivät irtiottoa lapsuudesta, vanhemmista ja koulusta.
”1960-luvulla Beatles-yhtye ei koskaan tullut tunnetuksi siitä, että he lukivat. 1980-luvulla luettiin huomattavasti nykyistä enemmän, mutta se ei johtunut siitä, että laulaja Billy Idol tai malli Samantha Fox olisivat lukeneet kirjoja”, Kinnunen sanoo.
Lukeminen on vähentynyt hyvin radikaalisti koko yhteiskunnassa.
Reilu 60 prosenttia kyselyymme vastanneista nuorista sanoo, että vanhemmat lukivat heille usein, kun he olivat pieniä. Silti nuoret itse eivät juuri lue. 84 prosenttia kyselyyn vastanneista oli viimeisen vuorokauden aikana viettänyt alle puoli tuntia tai ei ollenkaan aikaa muiden kirjojen kuin koulukirjojen parissa.
Voivatko vanhemmat siis todellisuudessa vaikuttaa siihen, kuinka paljon nuori innostuu kirjoista?
Kinnusen mukaan kyse on pikemminkin siitä, näkeekö nuori lukemisen mallia mistään. Lukeminen on vähentynyt hyvin radikaalisti koko yhteiskunnassa.
”Nuorta ei voi käskeä lukemaan kirjaa sillä aikaa, kun aikuinen pelaa itse Candy Crushia, käy Facebookissa ja kirjoittelee Twitteriin. Vaadimmeko me aikuiset nuorilta enemmän kuin vaadimme itse itseltämme?”
Kinnunen haluaa kannustaa vanhempia viemään lapsensa kirjastoon. Kirjastohenkilökunta tietää parhaiten, millaiselle kirjallisuudelle nuori on kypsä ja millaista nuortenkirjallisuutta on tarjolla.
Kinnunen kehottaa marssimaan kirjastoon ja kysymään sieltä vinkkejä myös siksi, että uudesta nuortenkirjallisuudesta jaetaan nykyään kovin vähän tietoa. Kirja-arvostelujen määrä on vähentynyt sanoma- ja aikakauslehdissä, ja nuorten kirjat hävinneet arvosteluista lähes kokonaan.
Kaunokirjallisuus parantaa tutkitusti ihmisen kykyä asettua toisen asemaan. Lisäksi lukeminen kartuttaa sanavarastoa huomattavasti. Kinnunen kertoo, että tutkimusten mukaan lukevan nuoren sanavarasto on noin 70 000 sanaa. Nuoren, joka ei lue, sanavarasto jää vain noin 15 000–17 000 sanaan.
”Ihminen hahmottaa ympärillä olevan maailman paljolti kielen kautta. Voi vain kuvitella, kuinka paljon monitahoisempi ja -sävyisempi on maailma, jota hahmotetaan 70 000 sanalla, kun vertaa 15 000 sanalla hahmotettuun maailmaan.”
Lasten ja nuorten säätiö teetti syyskuussa järjestettävän Read Hour -kampanjan valmistelun tueksi kyselyn, johon vastasi 1 581 yläkouluikäistä nuorta. Kysely tehtiin, koska halusimme saada lisää tietoa siitä, millaisia asenteita nuorilla on lukemista kohtaan ja miten Read Hour voisi innostaa nuoret lukemaan. Vuosina 2019–2020 toteutettuun kyselyyn kerättiin vastauksia yli vuoden ajan.
