Olen työskennellyt Lasten ja nuorten säätiön dreamsterina neljän vuoden ajan ja kiertänyt ympäri Suomen yläkouluissa puhumassa siitä, miten olen päätynyt unelma-ammattiini näyttelijäksi. Näiden vuosien aikana olen vieraillut ainakin sadassa koulussa ja kohdannut tuhat täynnä unelmia ja voimavaroja olevaa nuorta.
Vaikka olen ammattiesiintyjä, joka ikinen kerta kun astun nuorten eteen minua jännittää. Aluksi epäröin sitä, onko minulla heille mitään sanottavaa ja jaksavatko he kuunnella minua. Olisiko minusta mitään apua heille?
Pelkoni oli turha, sillä jokaisella kouluvierailulla nuoret kuuntelevat, kyselevät ja jäävät keskustelemaan. Dreamsin sanoma unelmoinnin, itsetunnon ja omien vahvuuksien etsimisen tärkeydestä puhuttelee nuoria. Heidän kysymyksensä minulle voivat olla niin suoria ja herkistä aiheista, etten aina heti tiedä mitä vastata. Osaanko edes asetella sanani oikein?
Olen todennut, että tärkeintä nuorten kohtaamisessa on rehellisyys, sillä heille ei mene läpi se, että esittää olevansa jotain muuta kuin on. Kouluvierailulla kerron nuorille avoimesti ja rehellisesti oman tarinani, kuinka olen haparoinut ja etsinyt omia vahvuuksiani ja alkanut vähitellen pitää itsestäni enemmän. Se on tapahtunut sen kautta, että olen löytänyt asioita, jotka ovat tuottaneet iloa ja riemua ja joiden parissa olen saanut onnistumisen tunteita.
Huomaan, että on yllättävän helppo samaistua niihin tunteisiin, mitä itse koin yläasteikäisenä. Miten huono itsetunto oli, miten alati vertaili itseään muihin ja kuinka koki ettei ole missään erityisen lahjakas. Ulkonäköpaineista puhumattakaan.
Kerron nuorille myös sen, että unelmiin ja tavoitteisiin täytyy sitoutua ja niiden eteen pitää tehdä töitä. Ja että itsensä hyväksymisen lisäksi on tärkeää hyväksyä muut.
Jokaisen kouluvierailun jälkeen olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka herkkiä ja älykkäitä nuoret ovat. He kaikki painivat samojen tunteiden ja epävarmuuden kanssa. Tulevaisuus tuntuu pelottavalta: löytyykö opiskelu- ja työpaikka. Paineet pärjätä tuntuvat olevan nyt vielä kovemmat kuin silloin, kun itse olin nuori.
Vuosien varrella olen saanut useita viestejä kouluvierailujen jälkeen. Moni nuori kertoo saaneensa helpotusta elämäänsä ja inspiraatiota tavoitella unelmiaan. Tämä on parasta palautetta mitä voi saada. Erityisesti mieleeni on jäänyt viesti tytöltä, joka oli vihdoin saanut unelmiensa opiskelupaikan ja muisteli vuosien takaista Dreams-vierailua.
Olen otettu siitä, että saan kiertää kouluja puhumassa nuorille ja ehkä omalta osaltani tukea heitä herkässä elämänvaiheessa. Koen, että minun tehtäväni on tsempata nuoria uskomaan itseensä, unelmoimaan ja rohkeasti kulkemaan sitä unelmaa kohti. Jokainen nuori on täynnä unelmia ja voimavaroja, mutta he eivät välttämättä itse vielä tiedä mitä ne ovat.
Kirjoittaja on näyttelijä Krista Kosonen.
