Lokakuun 23. päivä Euroopan parlamentissa äänestettiin. Silloin Ellen Ojala, 23, lähetti yli 50 europarlamenttiedustajalle twiitin heidän omalla kielellään. Vaikka Ojala puhuu kuutta kieltä, urakka vei useita tunteja.
Äänestyksessä oli kyse niin sanotusta CAPista (Common Agricultural Policy) eli Euroopan Unionin yhteisestä maatalousohjelmasta, joka määrittelee, mihin unioni ohjaa maataloustukensa. Twiiteissä Ojala pyysi äänestämään CAPia vastaan.
Pöydällä oli Ojalan mukaan se, pystyykö EU täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.
CAP kattaa noin kolmasosan koko EU:n budjetista eli on iso merkitys sillä, mihin potti päätetään suunnata. CAP-uudistuksen kritisoijien mukaan se suuntaa tukea jopa ympäristölle haitallisiin kohteisiin kuten tehotuotantoon sen sijaan, että tuella autettaisiin ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Äänestyksessä Euroopan parlamentti hyväksyi uudistuksen.
“Tulos ei yllättänyt minua. Tiedän kuulostavani kyyniseltä, mutta en alun perinkään ajatellut, että parlamentissa ymmärretään, mitä tässä oli pelissä. Media ei juurikaan seurannut äänestystä ja sen valmistelua, joten koen, että jonkun piti se tehdä”, Ojala sanoo.
Sosiaalinen media on aktivistille tärkeä työkalu
CAP-äänestyksen kaltaisten tapahtumien seuraaminen, kommentointi ja esiintuominen on Ojalan kaltaiselle ilmastoaktivistille arkea. Se on harrastus, joka vie aikaa lähes päivätyön verran ja josta ei makseta.
Ojalan aktivismi keskittyy paljon sosiaaliseen mediaan, erityisesti Twitteriin. Lisäksi hän järjestää esimerkiksi kampanjoita ilmaston puolesta, käy puhumassa tilaisuuksissa, toimii nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n ilmastodelegaattina ja perehtyy tutkimuksiin.
“On ikuisuuskysymys, kuinka yhdistää opiskelut ja aktivismi”, pohjoismaisia kieliä Tampereen yliopistossa opiskeleva Ojala sanoo. Ensi vuonna hänen on tarkoitus hakea pääaineen vaihtoa valtio-oppiin.
Vaikuttamaan Ojalaa ajavat oma ilmastoahdistus, halu vaikuttaa ja pienet onnistumiset, joita joukkovoima saa aikaan.
“Pari vuotta sitten mietin muuttoa kotipaikkakunnaltani Parkanosta Tampereelle. Samaan aikaan Greta Thunberg alkoi nousta otsikoihin, nuorten ilmastoliikehdintä alkoi myös Suomessa ja aloin perehtyä enemmän ilmastoliikkeeseen, sillä ympäristöasiat ovat aina olleet minulle tärkeitä.”
Parkanossa Ojalasta oli jo pitkään tuntunut siltä, että pienen paikkakunnan seinät alkavat kaatua päälle. Siellä oli myös pitkien etäisyyksien vuoksi vaikea pärjätä ilman autoa, kaupasta ei löytynyt hyviä kasvisvaihtoehtoja ja yleinen ilmapiiri Ojalalle liian konservatiivinen. Kaikki asioita, jotka lisäsivät Ojalalla jo ennestään kytenyttä ilmastoahdistusta entistä enemmän.
Tampereelle muutettuaan Ojala osallistui ensimmäiseen ilmastolakkoonsa keväällä 2019. Kuukauden päästä siitä hän tapasi nykyisen hyvän ystävänsä Atte Ahokkaan ilmastolakossa Eduskuntatalon portailla. Ahokas on niin ikään suomalainen ilmastoaktivisti, joka aloitti nuorten ilmastolakot Suomessa. Tapahtuman joukkovoima vei mennessään ja Ojala totesi ilmastovaikuttamisen olevan hänen juttunsa.
“Sen jälkeen aktivoiduin Suomi-Twitterissä ja aloin pitää ääntä ilmaston puolesta. En kuitenkaan juurikaan seuraa, kuinka paljon twiittejäni luetaan enkä twiittaa saadakseni itse huomiota. Teen sen osittain itseni ja ahdistukseni vuoksi ja siksi, että pääsen keskustelemaan ihmisten kanssa”, Ojala sanoo.
“Mutta onhan se hienoa huomata, että Twitterissä minua seuraa europarlamentaarikoita ja olen sinutteluväleissä ministerin kanssa, koska olemme olleet samassa paneelissa keskustelemassa. Tällaisesta pikkukylän kasvatista, jolla ei ollut koskaan kauheasti kavereita, se tuntuu aika uskomattomalta.”
Aktivistina joutuu sietämään epäasiallista kommentointia
Parkanossa kasvaneelle Ojalalle luonto ja kodin vierestä alkava metsä ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Hän saa ajoittain kommentteja siitä, kuinka on “hesalainen ituhippi, joka ei ymmärrä mistään mitään”. Sittemmin tamperelaistunutta Ojalaa kommentit huvittavat.
“Nyt osaan myös nauraa heille, jotka huutelevat meille asiattomuuksia, kun seisomme ilmastolakossa Eduskuntatalon portailla tai Tampereen Keskustorilla. Mutta aina niin ei ole ollut. Aktivistina minun on ollut pakko oppia siihen, että haukkumiselle ei voi antaa vaikutusvaltaa omassa elämässä. En koskaan googlaisi omaa nimeäni.”
Ojala on päätynyt kaksi kertaa tekemään rikosilmoituksen saamistaan viesteistä. Välillä hän on pyytänyt kavereitaan poistamaan sosiaalisesta mediastaan ja yksityisviesteistään sellaiset viestit, joita hän ei halua nähdä. Hän blokkaa säännöllisesti käyttäjiä Twitteristään. Ojala tietää, että oikein pahoissa tapauksissa voi rikosilmoituksen lisäksi tehdä turvakiellon ja tietojenluovutuskiellon. Se on ollut aktivistina pakko oppia.
“Haluan korostaa muillekin, että sinun somesi on sinun oma tilasi, eikä siellä tarvitse sietää asiattomuuksia. Sinulla on oikeus näyttää ovea niille ihmisille, jotka ovat epäkohteliaita sinulle. Hae tukea äläkä jää yksin”, Ojala luettelee.
Jokainen nuori voi löytää tapansa vaikuttaa
Ehkä pysäyttävintä Ojalan puheessa on, että hän kokee luopuneensa kaikista unelmistaan ilmastokriisin tähden.
“En yksinkertaisesti näe mitään pointtia suunnitella tulevaisuutta tai mitä haluan tehdä isona. Tällä hetkellä sitä tulevaisuutta ei ole. Haaveilen ainoastaan tulevaisuudesta, jossa minun ei enää tarvitse olla ilmastoaktivisti.”
Toivoa hän saa muista, jotka jaksavat taistella samojen asioiden puolesta. Hän elää tietyllä tapaa päivä kerrallaan, kansalaisaloitteesta kansalaisaloitteeseen ja mielenosoituksesta mielenosoitukseen.
“Me nuoret olemme älyttömän aliedustettuina yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, eikä se muutu, jos emme ota sitä tilaa, mikä meille kuuluu. Meillä on ihan yhtä suuri oikeus olla tässä yhteiskunnassa kuin vanhemmillamme ja isovanhemmillamme.”
Siksi Ojala haluaa kannustaa kaikkia nuoria vaikuttamaan. Hän muistuttaa, että erilaisia vaikuttamistapoja on niin monia, että jokainen voi löytää omansa.
“Jokaisella on joku aihe, joka kiinnostaa, joten kannattaa lähteä toimimaan sen puolesta. Jos sinua kiinnostaa esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, ota asioista selvää ja lähde rohkeasti puhumaan asioista ääneen netissä, omassa koulussa tai vanhemmille.”
“Se, että puhuu sukulaisille sukujuhlassa, on ihan yhtä arvokasta kuin joku mielenosoituksen järjestäminen.”
Nuoret ilmastoaktivistit, kuten Ellen Ojala, pitävät tiukasti ilmaston puolta
Mistä nuorten ilmastoliikkeessä on kyse, tulevaisuusasiantuntijamme Otto Tähkäpää?
“Nuorten kansainvälisestä ilmastoliikkeestä on vain muutamassa vuodessa kehittynyt yksi 2000-luvun merkittävimmistä yhteiskunnallisista muutosvoimista. Nuorten ilmastoliike on saanut alkunsa ennen kaikkea nuorten turhautumisesta ja ahdistuksesta, joka on seurausta päättäjien kyvyttömyydestä tehdä tarvittavia päätöksiä, joilla maapallon lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen.
Nuorten aktivoitumisella on ollut erittäin suuri merkitys sille, että tietoisuus ilmastokriisistä on kasvanut dramaattisesti eri maissa, ja päättäjille on luotu painetta ryhtyä välttämättömiin toimiin. Kuten nuoret ovat toistuvasti tuoneet itsekin esille, tästäkään huolimatta päästöjä ei edelleenkään ole saatu tarvittavaan laskuun – siihen tarvitaan myös meidän aikuisten panosta.”
Miten ilmastokriisi on huomioitu Lasten ja nuorten säätiön toiminnassa?
“Ilmastokriisin torjuminen ja planeetan säilyttäminen elinkelpoisena ovat tärkein edellytys nuorten hyvälle elämälle nyt ja tulevaisuudessa. Kriisin keskellä ekologisen jälleenrakennuksen teemat, nuorten tulevaisuususkon lujittaminen sekä kestävän tulevaisuuden rakentamisen tarvittavien taitojen vahvistaminen ovat vahvasti läsnä Lasten ja nuorten säätiön toiminnassa.
Esimerkiksi vuonna 2021 käynnistyvä Tulevaisuuskoulun valmennusohjelma tarjoaa rehtoreille tietoa ja työkaluja, joiden avulla he pystyvät ennakoimaan ekologisen jälleenrakennuksen tarpeita ja kehittämään omista oppilaitoksistaan yhteiskuntaa uudistavia muutosvoimia. Vastaamme myös Climate Leadership Coalitionin Suomeen tuomaa Nollapäästöpäivä-teemapäivän oppilaitosyhteystyöstä. Sitä kautta pyrimme tarjoamaan nuorille työkaluja toivottavien, kestävämpien tulevaisuuksien kuvittelemiseen. Mahdolliset maailmat -hankkeessa puolestaan kuvitellaan kestävämpiä tulevaisuuksia roolipelaamisen ja tulevaisuudentutkimuksen keinoin.”
Otto Tähkäpää
Tulevaisuusasiantuntija
