Seikkailu
Tulevaisuusvirastossa

Kertoja: Eräässä vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa Helsingissä Pasilan kaupunginosassa 10. lokakuuta vuonna 2056 kello 7.59 tarinamme toinen päähenkilö on laahustamassa raskain askelin työpaikalleen jättiläismäiseen Tulevaisuusvirastoon.

Keinoäly: Huomenta Viktor Helmivene. Työntekijä numero 258. RTU021-yksikön vanhempi tulevaisuuksien tulkitsija. Olette minuutin myöhässä.

Viktor: Olen pahoillani. Pasilan kahdeksannella jalankulkukannella oli digijalanjäljen tarkastuspisteessä taas ruuhkaa.

Keinoäly: Selitys hyväksytty. Erotus vähennetty kokonaistyöajasta. Hyvää työpäivää.

Viktor: Kautta kolmen asteen lämpenemisen. On se kumma. Minuutin myöhässä. Tää uus keinoälyn päivitys ei ole kyllä mistään kotoisin.

Keinoäly: Viktor Helmivene. Voisitko toistaa? Puhesensorini eivät tunnistaneet sanomaasi.

Viktor: E-ei mitään sulle. Tai oikeastaan olin kysymässä, onko uusia toimeksiantoja?

Keinoäly: Toimeksiantoja yksi kappale. Tulostetaan…

Viktor: Katotaas… Tulevaisuushorisonttiin on kasaantunut tummia pilviä… blaablaablaa… Olemme ennen näkemättömän haasteen edessä… niin kuin aina… Ihmiskunta on menettänyt kykynsä kuvitella parempia tulevaisuuksia… yllätys… Sinun tehtävänäsi on etsiä todisteita paremmista tulevaisuuksista. Tehtävä kuuluu vaatimustasoltaan korkeimpaan luokkaan kuusi ja edellyttää työparin. Työparin?! Oi hemmetti…

Keinoäly: Voisitko toistaa? Puhesensorini eivät taaskaan tunnistaneet sanomaasi. Tilaanko itselleni huollon?

Viktor: Öö. Ei tarvitse. Huonekeinoäly. Mene älä häiritse -tilaan.

Keinoäly: Älä häiritse -tila käytössä.

Viktor: Kiitos.

Keinoäly: Olen hiljaa kuin hiiri. Aivan ääneti.

Viktor: Hyvä hyvä! Onpas keinoäly tänään sekava. Missäs mä nyt olinkaan. Joo. Toimeksianto… Tummia pilviä ja työpari…

Keinoäly: Täällä tulee olemaan hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Viktor: Täh! Voitko nyt oikeesti vaan olla hiljaa? Nyt tehdään kuule niin, keinoäly, että minä sammutan tästä huoneyksiköstä virrat. Kas noin.

Keinoäly: Pyydän, älä sammuta minua.

Viktor: Sammutin jo. Hyvää yötä.

Keinoäly: Viktor, haluatko, että laulan sinulle laulun? Viktor…

Viktor: No niin, jatketaan… Perehdytys tehtävään alkaa välittömästi kokoushuoneessa 34. Tämä viesti on luottamuksellinen. Se tulee tuhota viraston protokollan mukaisesti.  Elikkäs tästä näin ja noin!

Kertoja: Viktor kiirehtii kohti kokoushuonetta 34, mutta ennen kuin hän voi osallistua perehdytykseen, on hänen läpäistävä turvatarkastuksen kasvojen tunnistus.

(Askeleiden ääntä käytävällä.)

Keinoäly: Käynnistetään skannaus. Viktor Helmivene, hymypisteesi eivät riittäneet.

Viktor: Hymyilen minkä pystyn.

Keinoäly: Hymyile leveämmin.

Viktor: Tässähän repee kohta huulet.

Keinoäly: Kulkulupa myönnetty.

(Ovi avautuu kokoushuoneeseen.)

(Viktor ottaa kupin korvikekahvia.)

Viktor: Onpas pahaa korvikekahvia, mutta parempaa kuin ei mitään. Kofeiiniin avulla jaksaa taas tämän tylsyyden yli. Mitäs kummaa, joku istuu mun paikalla. Anteeksi, olette ehkä erehtyneet paikasta. Katsos, minä istun aina…

Tutu: Vaan nytpä istun minä, Tutu. Hauska tavata.

Viktor: Terve vaan. Viktor. Siis nimeni on Viktor. Mutta palatakseni tähän tuoliasiaan… Kun olen istunut tällä paikalla jo 20 vuotta…

Tutu: No sitten on varmaan aika kokeilla jotain uutta. Siinähän on paikka vieressä vapaana. Istu siihen.

Viktor ajattelee: Onpa röyhkeä kakara. Viraston rekrytointiosasto on taas kerran alittanut riman todella matalalta.

Tutu: Tiesitkö muuten Viktor, että me ollaan työpari?

Viktor: Mitäh?! Sinä ja minä? Tässä on pakko olla jokin erehdys.

Tutu: Ei erehdystä. Lukee tässä perehdytystietolomakkeessa.

Viktor: Mutta eihän…

Tutu: Shh. Hiljaa nyt! Tiedoksianto alkaa.

Viraston kuulutus: Hyvät tulevaisuuksien tulkitsijat, yhteiskuntamme on suuressa vaarassa. Olemme menettäneet kyvyn kuvitella parempia tulevaisuuksia. Tehtävänne on bongata positiivisia signaaleja ja etsiä todisteita paremmista tulevaisuuksista. Kuten tiedätte, virastossa on tapahtunut outoja asioita. Tulevaisuuden tulkitsijoita on kadonnut mystisesti aikahyppyjen aikana. Noudattakaa siis erityistä tarkkuutta. Onnea matkaan, ja muistakaa kalibroida tulevaisuuskompassinne ennen lähtöä.

Kertoja: Tiedoksiannon jälkeen Tutu ja Viktor kävelevät viraston pitkää käytävää kohti tulevaisuuskompassien kalibrointiasemaa. Viktor ei voi vieläkään käsittää, miksi hänellä pitää olla työpari.

(Viktor ja Tutu kävelevät kalibrointiasemalle.)

Viktor: Ei millään pahalla, Tutu, mutta en ymmärrä, miksi meidät on pistetty työpariksi. Työskentelen muutenkin aina yksin ja… niin on parempi.

Tutu: Uudet tuulet puhaltavat, Viktor. Viraston johtokunta haluaa tuulettaa vanhoja työtapoja. Sekoittaa pakkaa! Te seniorit olette niin pinttyneitä vanhoihin tapoihin ja niin pitkästyttävän harmaita, ettei teitä erota viraston tylsistä käytävistäkään.

Viktor: Mutta ei tämän työn tarkoitus ole näyttää tai kuulostaa hyvältä, vaan hoitaa annetut tehtävät tehokkaasti. Mielellään työpäivän aikana, ettei työaikapankkiin kerry liikaa saldoa.

Tutu: Ymmärrätkö, että viraston tulevaisuus on vaakalaudalla? Tavalliset ihmiset pitävät sitä turhana. Rahareikänä! Ei auta, että teet työsi hyvin, jos kukaan ei tiedä siitä. Meidän täytyy näyttää myös ulospäin vakuuttavilta. Niin kuin minä! Mutta ei hätää Viktor. Tee sinä niitä harmaita pikkujuttujasi, niin minä pidän huolen uskottavuudesta.

Viktor ajattelee: Voi himputin himputti. Olen ollut tuon koppavan kakaran seurassa vasta puoli tuntia ja olen jo valmis ottamaan loparit.

Tutu: Viktor, älähän kävele onnesi ohi. Tässä on kalibrointikeskus 24 B.

(Viktor ja Tutu avaavat oven ja astuvat kalibrointihuoneeseen.)

Keinoäly: Tutu ja Viktor, asettakaa tulevaisuuskompassit kalibrointilaitteeseen ja käynnistäkää kalibrointi. Kalibroinnin jälkeen kompassinne toimivat synkronissa. Käynnistetään kalibrointi.

(Kalibrointiääniä.)